Taiteilijan Polku voi olla – ja usein onkin – yksinäinen, hieman kuten Noidalla(/Näkijällä/Shamaanilla), koska tuo on myös individuaation polku – polku, joka vie halki sisäavaruuksien – ihanuuksien ja kamaluuksien. Matka jatkuu, ja he jotka löytävät perille, voivat jakaa Valoaan myös muille.
Taiteilijan Polku voi olla siis myös sellainen – ja usein onkin – että olet esillä – tavalla tai toisella – halusit tai et. Ja sellainen voi paitsi voimaannuttaa, myös vääristää käsitystä minuudesta.
Taide terapiana on ikuinen matka kohti Itseä, ja se sisältää polkuja pimeydestä valoon – ja takaisin.